Ikkunoiden kilpailuttaminen

Me lähdettiin aika soitellen tähän ikkunasotaan. Nyt kun ollaan näiden päätösten kanssa loppusuoralla, täytyy sanoa, että jos uudelleen lähtisimme kilpailuttamaan ikkunoita, perehtyisimme näihin ikkunamahdollisuuksiin paremmin ennen yhdenkään tarjouspyynnön lähettämistä. Hirveästi on nimittäin mennyt aikaa turhiin tarjouskierroksiin, kun ei osaa heti kysyä oikeita kysymyksiä. Toisaalta eri firmojen kanssa käydyt puhelut, palaverit ja sähköpostirallit ovat opettaneet paljon ja en tiedä, olisiko tätä kaikkea voinut oppiakaan pelkän googlettelun avulla.

Kuva Mikkelin asuntomessuilta, Talo Vahvaselkä. Kuvassa näkyy vasemmalla Klas1:n ikkunat ja oikealla Profinin liukulasiseinä.

Ainut varma asia meille oli alussa se, että haluamme talomme lasipäätyyn liukulasiseinän. Nopean googlettelun perusteella tällaiset kuuluivat ainakin Klas1:n, Tiivin ja Pihlan valikoimiin, joten ensimmäiset tarjouspyynnöt lähetimme näihin firmoihin. Yllättäen etenkin Tiivin ja Pihlan tarjoustavat olivat identtisiä ja huomasimmekin, että kaikki kolme firmaa ovat samaa Inwido-konsernia. Tämä tuntui kilpailuttamisen näkökulmasta vähän pettymykseltä, mutta toisaalta vahvuuksiakin isolla konsernilla on, sillä pystyvät käyttämään toistensa tuotteita ja siten tarjoamaan asiakkaalle laajemman valikoiman. Myös Profinilta kyselimme liukulasiseinää, mutta tekevät yhteistyötä Klas1:n kanssa ja pyysivät kääntymään heidän puoleensa. Antoivat tosin myöhemmin vielä omankin tarjouksensa.

Nämä kaikki mainitsemamme firmat toimittavat liukulasiseiniä puu-alumiinirunkoisina. Todella käytettyjähän ne nykyään ovat, mutta lasiseinää pohtiessamme kuulimme paljon eri tahoilta epäilyjä siitä, miten puu-alumiinirunko kestää käyttöä ja säävaihteluita. Liukuva elementti on kuitenkin noin kolme metriä korkea ja lähes kaksi metriä leveä, joten painoakin sillä on. Puu on aina elävä materiaali ja tämä saattaa aiheuttaa riskejä toimintavarmuuteen. Toisaalta lasiseinä tulee meille kolmen metrin terassisyvennykseen, joten se ei onneksi ole täysin säiden armoilla. Lopulta kyseessä on kuitenkin useiden tuhansien eurojen hankinta, joten emme halua ottaa pienintäkään riskiä toimintavarmuuden suhteen. Näiden pohdintojen perusteella päädyimme siihen, että haluamme liukulasiseinän alumiinirunkoisena. Tämä on taas niitä ratkaisuja, joissa itse materiaali ei ole puun kanssa yhtä ekologinen, mutta oletettava elinkaari on pidempi, mikä puoltaa alumiinin käyttämistä.

Kun olimme päätyneet alumiinirunkoiseen liukulasiseinään, kilpailutukseen tulivat mukaan Alufront ja Domlux. Alufront valmistaa pohjoismaista Sapa-liukuovea ja Domlux saksalaista Schükoa. Näitä käytetään paljon muun muassa julkisessa ja teollisuusrakentamisessa ja tuntuu, että näiden toimintavarmuuteen uskaltaisi luottaa. Domlux valmistaa toki liukuovien lisäksi muitakin ikkunoita ja heiltä saisi koko paketin samasta paikasta. Talon muista ikkunoista pyysimme tarjouksen myös Alavus-ikkunoilta.

Kiinteä ikkuna. Tyylikäs ja riittävän vähäeleinen mun makuun. Voikun näitä voisi laittaa joka paikkaan. Kuva Pytinkimessuilta, Domluxin esittelypisteeltä.

Me ollaan vieläkin vaiheessa päätöksen kanssa, mutta tässä vaiheessa osaamme jo sanoa, että ikkunoita kilpailuttavan kannattaa jo etukäteen miettiä ainakin tällaisia asioita:

• Mitkä ikkunat tulevat kiinteinä / aukeavina? Meillä suurin osa ikkunoista tulee kiinteinä ja ne yhdessä liukulasiseinän kanssa ovat tietenkin tärkein osa arkkitehtuuria. Yllättävän paljon olemme saaneet kuitenkin kulutettua aikaa myös aukeavien ikkunoiden kanssa, vaikka niitä tulee vain makuu- ja pesuhuoneisiin. Suurin osa ikkunavalmistajista tarjoaa perinteisiä MSEA-ikkunoita, joissa on kaksi puitetta ja sälekaihtimet asennetaan niiden väliin. Tämä houkuttaa nimenomaan siksi, että sälekaihtimet saisi suojaan pölyltä. Toisena vaihtoehtona esim. Klas1 valmistaa niin kutsuttuja yksipuitteisia DKA-ikkunoita, jotka saa kipattua tuuletusasentoon ja sen lisäksi avattua perinteisesti. Etuna on MSEA-ikkunaa selkeälinjaisempi ulkonäkö. Tässä vain mietityttää se, että pintaan asennettavat kaihtimet ovat pölyn armoilla. Ja jos kiinteän ja kipattavan ikkunan laittaa samaan karmiin (esim. meillä makuuhuoneissa), valoaukot eivät tule yhtä isoiksi. Tämäkin hieman häiritsee mun esteettistä silmää. Vaikeita valintoja.
  

• Miten innokas ikkunanpesijä olet? Kiinteät ikkunat sekä modernit kippi-ikkunat (DKA) ovat pesijäystävällisiä, sillä niissä on vain kaksi pestävää pintaa. Toisaalta mä ainakin harrastan tätä huvia niin harvoin, että ei muodostunut määrääväksi tekijäksi valintoja pohtiessa.

Perinteinen MSEA-ikkuna. Kuva Pytinkimessuilta, Domluxin esittelypisteeltä.

• Karmisyvyys? Seinärakenteet ovat kai nykyään usein aika paksuja, joten karmikin saa usein olla varsin syvä, helpottaa kuulemma asentamista. Meille tulee 210mm, toinen vaihtoehto olisi kai ollut 170mm. 

• Miten ikkunat viimeistellään sisältä? Tuleeko karmien ja seinän väliin peitelistat vai smyygit? Me pyrimme vähälistaiseen rakentamiseen, joten meille tulee smyygit. Maallikoille kerrottakoon, että ne on vähän kuin vanhanaikaiset ikkunalaudat, sellainen seinäsyvennys, josta ikkunakarmi suoraan alkaa ilman listoja tai saumoja. Mulle piirrettiin tästä aika monta kuvaa, ennen kuin ymmärsin smyygin vähäeleisyyden. 👌

• Entä ikkunoiden ylimääräiset härpäkkeet, kuten saranat, helat ja sälekaihtimien säätimet? Näistä minä olen kehittänyt itselleni suurimman ahdistuksen. Vihaan kaikkea ylimääräistä koristusta ja esimerkiksi nuo yllä olevan kuvan kahvat ovat mun makuun liian koristeelliset, koska niissä menee yksi (!) ylimääräinen ura. Sanomattakin lienee selvää, etten pidä myöskään näkyvistä saranoista ja sälekaihtimien säätimetkin haluaisin mahdollisimman simppeleinä. Koska oon myös turvallisuuspoliisi, en halua, että sälekaihtimista roikkuu mitään naruja, koska niissä on minimaalinen kuristumisriski esim. lapsilla.

Tiiviltä saisi piilosaranoituja ikkunoita. Siistiä! Mutta kahva taas on liian iso mun makuun. En kai mä mitenkään tarkka ole? Kuva Pytinkimessuilta, Tiivin esittelypisteeltä.

 

• Ikkunalasien, karmien ja pellitysten yhteensopivuus? Tämä tulee eteen etenkin silloin, jos ikkunoita ja ovia joutuu ottamaan eri firmoista. Esim. ikkunalasit ovat erivärisiä riippuen siitä, onko ikkuna niin kutsuttua selektiivilasia. Myös karmien sekä ikkuna- ja kattopeltien värisävyjen kanssa kannattaa olla tarkkana. Osa valmistajista käyttää RR- ja toiset RAL-värikarttoja. Näiden värisävyt ovat lähellä toisiaan, mutta munkaltainen tarkka ihminen kyllä huomaa eron ja siitä se riemu repeää... varmasti kirjoitan tuskailupostauksen sitten kun pääsemme näiden värisävyjen valintaan!

Tässä välissä lista palaa taas niihin oikeasti tärkeisiin asioihin...  😂
 

• Ikkunoiden energiatehokkuus: U-arvo eli lämmönläpäisykerroin sekä varsinainen energialuokka (A-G). Pyrimme energiatehokkaaseen rakentamiseen, joten olemme kilpailuttaneet ikkunoita vain hyvillä U-arvoilla (n.0,6-0,8). 

• Turvalasit. Luulisi, että kaikilta firmoilta saisi samojen standardien mukaisia tarjouksia, mutta me olemme ainakin saaneet eri firmoilta erilaisia ehdotuksia siitä, mitkä ikkunat ovat turvalasia eli karkaistuja/laminoituja. Eikä me vieläkään olla ymmärretty miksi näitä turvalasejakin pitää olla sataa erilaista. Turvalasi pitää siis laittaa, jos ikkunan alapinta on alempana kuin 70cm lattiapinnasta. Sisäpuolelta tässä ei ole tulkinnanvaraa, kaikkien ikkunoiden edessä voidaan oleskella. Ulkopuolelta sen sijaan osa firmoista tarjoaa turvalasia kaikkiin maahan saakka oleviin ikkunoihin ja osa firmoista vain niihin ikkunoihin, joiden edessä on selkeästi oleskelualue, kuten terassi tai sisäänkäynti. Mua ihmetyttää tämä, sillä kyllähän yksikerroksisessa talossa kaikkien lasien edestä varmasti liikutaan. Turvallisuuspoliisista taas päivää, mutta kyllä me aiomme laittaa turvalasia myös niihin korkeisiin ikkunoihin, joiden edessä ei ole terassia.

• Kun perusspeksit on tarkistettu, päästään lisäominaisuuksiin. Ikkunoihin voi valita esim. huurtumattoman, auringonsuoja- tai äänierityslasin. Puhumattakaan kaiken maailman hyttyspuitteista ja verhoratkaisuista. Kattellaan niitä sitten tuonnempana.

• Ja sitten vielä ne ikkunoiden kuljetukset, nostot ja asennukset... Tähän väliin voisin matkustaa ajassa taaksepäin vuoteen 2003. Silloin mun isä ja äiti rakensivat omakotitaloa ja mä olin 15-vuotias. Olimme jo muuttaneet, kun kaiteiden laseja tultiin asentamaan. Isän lisäksi minä olin kotona, mutta pysyttelin visusti omassa huoneessa. Järkeilin homman niin, että jos en näe koko asennusta, töissä ollut äitini ei voi syyttää ainakaan mua siitä, jos jälki onkin aivan kauheaa. Ei liene epäilystä keneltä olen tämän tarkkuuteni perinyt. Tähän raksaprojektiin olen varannut saman roolin. En aio olla paikalla kun monen tonnin lasielementtejä kiikutetaan metrien korkeudessa imukupeilla. 👻 Nämä rahti- ja kalustoasiatkin pitää silti selvittää.

PS. Ne äitin ja isän kaidelasit on vielä 15 vuoden jälkeenkin tyylikkäät!