Tästä piti tulla muuttovalmis

Niin... alunperin me puhuttiin muuttovalmiista talopaketista ja uskoteltiin itsellemme, että ihan sellainen helppo projekti tästä tehdään. Sen turvin sitä kai uskalsi tähän ryhtyäkin... ihanaa itsepetosta. Kuten aiemmassa tekstissä kerroin, muuttovalmiiden pakettien kilpailutus päättyi meillä kuitenkin siihen, ettei saatu kasaan sellaisia suunnitelmia, joihin oltaisiin oltu tyytyväisiä ja päätettiin palkata arkkitehti. Siinä tehtiin tämän projektin viisain ratkaisu.

Aikalailla samoihin aikoihin luovuttiin muuttovalmiista ajatuksista. En vieläkään tiedä oliko se puolestaan tämän projektin älyttömin päätös. 😀 Mulle se oli ainakin iso ja pelottava askel,  koska projektin pirstaloituessa budjetin ennakoiminen vaikeutui ja toisaalta epävarmuustekijät kasvoivat. En ole luonteeltani yhtään riskinottaja ja tässä projektissa se on näkynyt. Olisin halunnut pitää kynsin ja hampain kiinni muuttovalmiista projektista, koska se näytteli mulle edes jonkinlaista turvallisuutta. Taisi olla tuokin ajatus vähän valheellinen, koska kylläpä niitä muuttovalmiita projektejakin on päätynyt kuluttajariitalautakuntaan.

Mun peloista huolimatta muuttovalmiista projektista luovuttiin oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin muuttovalmiit paketit olivat meidän makuun jopa liian valmiiksi pureskeltuja ja tuntui hassulta valita katalogista muutamien vaihtoehtojen väliltä asioita, joista oikeasti tiesi olevan olemassa satoja vaihtoehtoja. Toisaalta kaikki perussisällöstä poikkeavat valinnat tuntuivat maksavan aina ekstraa ja tämä ekstra tuntui olevan aina enemmän kuin valintojen oikea reaaliarvo. Lopulta suurin ongelma oli se, että emme tuntuneet puhuvan muuttovalmistalotehtaiden kanssa samaa kieltä kun toivoimme modernia yleisilmettä. Totta kai kaikilla talotehtailla oli moderneja vaihtoehtoja, mutta meidän tyyli osoittautui monessa kohtaa minimalistisemmaksi ja esimerkiksi listaton rakentaminen ei tuntunut olevan talotehtaille tuttua.

Arkkitehdin palkkaamiseen ja muuttovalmiiden suunnitelmien unohtamiseen vaikutti myös se, että raksa-alalla työskentelevällä ja kaksi omakotitaloa rakentaneella isälläni oli rakentamisesta monia sellaisia ajatuksia, jotka eivät oikein istuneet talotehtaiden kanssa yksiin. Toisaalta myös miehellä oli ja on tulenpalava halu päästä itsekin vasaran varteen. Syksyn kuluessa päätimme pirstaloida projektimme siten, että teemme perustukset itse, otamme joko talotehtaan tai timpuriporukan pystyttämään talon vesikattovalmiiksi ja sisäosat teemme osittain itse, osittain ammatilaisten voimin. Kuulostaapa helpolta. Sehän nähdään.

Uusi perheenjäsenemme Makita. Ei tän näin pitänyt mennä.

 
Vieläkin aika suurella pelolla suhtaudun tähän projektiin, mutta koko ajan helpottaa kun saamme suljettua vaihtoehtoja pois. Tammi - helmikuu ollaan paitsi viimeistelty suunnitelmia arkkitehdin kanssa, myös kilpailutettu talotehtaiden vesikattovalmiita toimituksia ja toisaalta myös pienempiä kokonaisuuksia, kuten ikkunoita ja ovia sekä LVI-töitä. Talotehtaiden kilpailutus osoittautui yllättäen varsin nopeaksi prosessiksi, sillä olimme jo itse karsineet tehtaat viiteen. Näistäkin sitten lähes kaikki ilmoittivat, että eivät pysty tai halua lähteä mukaan meidän projektiin. Tämä johtuu siitä, että talomme länsipääty on lähes kokonaan lasia (alla oleva kuva) ja talo vaatii siksi tuekseen teräsrakenteita. Muutama talotehdas piirteli meille vaihtoehtoja siitä, miten voisivat toteuttaa projektin palkkiratkaisuilla, mutta emme olleet valmiita siihen, että talon arkkitehtuuri ja ikkunat muuttuisivat.

Lopulta ainut talotehdas, joka osoitti kiinnostusta projektiamme kohtaan, oli odotetusti Honkatalot, joka on erikoistunut moderneihin taloihin ja rakentaa niitä sekä hirsi- että puurunkoisena. Heille listattomuus ja isot lasipinnat tuntuivat olevan peruskauraa ja tämä tietysti ilahdutti. Pidimme pitkään yhtenä vaihtoehtona hirsirakentamista, mutta asioiden edetessä oli pakko tehdä ratkaisuja ja päätimme hylätä hirsirakenteen. Ensinnäkin hirsirunko olisi tullut noin 10-20 % kalliimmaksi; tässä kohdassa päätimme säästää. Toisaalta projektissamme isossa roolissa häärääväällä isälläni on rautainen kokemus nimenomaan puurakentamisesta, joten puurunko tuntui meille varmemmalta ratkaisulta.

Nyt vaihtoehtomme ovat siis kutistuneet Honkataloihin ja siihen, että talo tehdaan pitkästä tavarasta timpuriporukan voimin, ilman talotehtaita. Päätös on kiinni paljolti euroista, seuraavat viikot osoittavat mihin päädymme.
 

Näissä ratkaisuissa aletaan vihdoin olla melko pitkällä. Huh! Paljon ollaan matkan varrella palloiltu erilaisten valintojen välillä. Ensin pohdittiin päämme puhki haluammeko elementtitalon vai pre-cutin ja seulottiin talotehtaita kaiken maailman metodeilla. Sitten on googletettu mineraali- ja selluvillojen eroja sekä erilaisia höyrynsulkuvaihtoehtoja. Talomyyjiltä on kuultu puhe jos toinenkin terveellisestä rakentamisesta. Lupaukset turvallisesta sisäilmasta ovat kaikilla samoja, mutta rakennustavat hyvin erilaisia ja kilpailijaakin kuulee mollattavan.

Silloin kun mietittiin näitä rakenneratkaisuja, yritin etsiä blogeista kauheasti perusteluja sille, miksi oltiin valittu elementtiä tai precuttia, mineraali- tai selluvillaa jne. Oli ihan mahdotonta löytää näihin oikeita vastauksia ja lopulta tajuttiin, että on vain hirveä määrä erilaisia rakennustapoja ja niillä kaikilla voidaan rakentaa joko hyvin tai huonosti. Mulle onkin ollut vaikeinta sisäistää, että ei ole olemassa ketään riippumatonta tahoa, joka voisi sanoa miten kannattaa rakentaa. Pitää vain valita muutama avainhenkilö, joihon luottaa ja toisaalta ottaa itse mahdollisimman paljon selvää asioista.

Meillä nämä avainhenkilöt ovat isäni, joka on aivan korvaamaton lenkki tässä projektissa, sekä vastaava työnjohtajamme. Meillä olisi ollut kavereissa, tutuissa tai muuten vain suhteiden kautta tiedossa montakin henkilöä, joilla olisi ollut oikeudet toimia vastaavana työnjohtajana. Meille oli kuitenkin tärkeää, että vastaava olisi mahdollisimman neutraali taho ja halusimme etsiä sen tuttavapiirin ulkopuolelta. Päädyimme lähettämään tarjouspyyntöjä noin viidelle alueellamme vastaavana toimivalle. Saimme kolme vastausta, jotka euromääräisesti olivat melko samansuuntaisia. Lopulta päädyimme valitsemaan ihan fiilispohjalta vastaavan, joka tuntui paitsi kokeneelta ja aktiiviselta, myös ymmärtävän mitä me rakennusprojektiltamme toivomme. Vaikka tässä projektissa ei ole vielä kaivettu kuoppaakaan, ohjeeni muille rakentajille on: valitkaa hyvä vastaava mestari ajoissa! Ainakin meitä on helpottanut suunnattomasti tieto siitä, että apuna on ammattilaisia, jotka eivät myy mitään. Niitä rakenneratkaisujakaan ei silloin tarvitse tehdä yksin.