Ekologinen rakentaminen

 
Tavoitteenamme on ottaa rakentamisessa huomioon myös ekologiset arvot. Tässä tekstissä avaan sitä, millaisilla ratkaisuilla me pyrimme sitä pienentämään ekologista jalanjälkeämme. Aivan aluksi täytyy todeta, että tätä taloa rakennetaan aivan tavallisten ihmisten tavallisella budjetilla, joten mihinkään ekohifistelyyn tässä ei ole mahdollisuuksia, mutta pyrimme tekemään mahdollisimman paljon asioita ekologisuuden huomioiden.

Kuva Repoveden kansallispuistosta, kesältä 2017.

Ilahduttavasti ekologisesta rakentamisesta löytyy tietoa netistä ihan mukavasti. Meitä on auttanut paljon esimerkiksi Motivan Energiatehokas koti-sivusto sekä Rakentajan ekolaskuri. Mielenkiintoista oli tutustua myös Honkasuon tontinvarauskilpailun ekokriteereihin, jotka on laatinut Aaltoyliopiston tutkija Pekka Hänninen.

Motivan mukaan vain 10-20 % rakennuksen koko elinkaarenaikaisesta energiankulutuksesta aiheutuu rakentamisen aikana, suurin osa siis aiheutuu käytön aikana. Seuraavien alaotsikoiden alle olen koonnut tietoa siitä, miten me pyrimme ekologiseen rakentamiseen ja asumiseen.

 

Talon sijainti ja liikenteen päästöt

Itse talon lisäksi myös sen sijainti ja siten liikenteen aiheuttamat päästöt vaikuttavat siihen, millainen meidän ekologinen jalanjälki tulee olemaan. Oikeastaan meille koko projektin yksi suurimpia kimmokkeita oli se, että vaikka entinen rivarimme oli ihana asua, se sijaitsi väärällä puolella Seinäjokea ja oli lukinnut meidät kahden auton loukkuun. Työpaikkamme ja vapaa-ajan elämämme tuntui olevan täysin toisella puolella kaupunkia ja meidän molempien yhdensuuntainen työmatka oli 45 kilometria. Kun tehdas, jossa mieheni työskentelee mekaniikkasuunnittelijana, ilmoitti muuttavansa Seinäjoen Rovekseen, alkoi olla selvää, että lähellä sijaitseva Karhuvuori on meille oikea osoite. Muuttomme Karhuvuoreen lyhensi myös minun työmatkan 35 kilometriin.

Viimeiset viisi vuotta olemme olleet kahden auton loukussa ja tämä on ahdistanut etenkin minua suuresti. En ole missään vaiheessa tunnistanut autoilevaa elämäntapaamme omakseni. Moni eteläpohjalainen tuntuu olevan sitä mieltä, että kaksi autoa on ainut vaihtoehto elää, mutta minä ajattelen, että toisesta autosta luopuminen olisi paitsi eko- myös terveysteko. Kun loppuvuodesta miehen työpaikka viimein muuttaa ja talomme valmistuu, meillä on tarkoitus luopua toisesta autosta ja hankkia tilalle hyvä, sähköavusteinen pyörä. Meille tämä päätös on osa ekologista rakentamista, odotan innolla!

Lämmitys

Asunnon lämmitys kattaa noin 40-60 % ja käyttöveden lämmitys noin 10-25% rakennuksen elinkaarenaikaisesta energiankulutuksesta (Motiva). Lämmitysmuodon valinta antaa siis varsin merkittävän suunnan rakennuksen energiankulutukselle ja meillekin se oli alusta saakka se tärkein ja toisaalta myös selkein valinta. Taloomme tulee maalämpöpumppu, joka lämmittää sekä talon, varastot että käyttöveden. Maalämpö on ekologisin lämmitysmuoto ja sen oikeastaan ainut huono puoli on kalliit alkuinvestoinnit. Pitkässä juoksussa sen kuitenkin pitäisi maksaa itsensä takaisin, eikä siitä ole haittaa ainakaan talon jällenmyyntiarvoa ajatellen.

Lämmitysmuotojen vertailuun käytimme tätä Motivan laskuria.

Motivan laskurin mukaan maalämpö maksaa itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa.

Tonttimme sijaitsee kaukolämpöalueella ja myös se olisi ollut helppo valinta lämmitysmuodoksi. Tottakai mietimme myös sen vaihtoehdon, mutta luovuimme ajatuksesta siksi, että kaukolämmön hinta on riippuvaista lämmönjakelijan hinnoista, joten käyttökustannuksiltaan varmimmalta tuntui valita maalämpö. Näin siitäkin huolimatta, että pumppukaan ei ole ikuinen, vaan senkin joutuu joskus uusimaan. Seinäjoen energia tuottaa kaukolämpönsä yhteistuotantona sähkön kanssa kotimaisilla puuperäisillä polttoaineilla ja jyrsinturpeella. Turve on hyvin hitaasti uusiutuva energiamuoto ja aiheuttaa runsaat hiilidioksidipäästöt, joten myöskään ekologisuudeltaan kaukolämpö ei yllä maalämmön tasolle.

Olen sen verran kaupunkilainen tai hienohelma muuten vaan, että mun mielestä asunnon lämmitys on asia, jonka haluan hoituvan "itsestään". Emme siis halunneet valita lämmitysmuotoa, jonka lisäksi joutuisi talvipakkasilla polttamaan takkaa. Takka sinällään onkin sitten jo ihan oman blogitekstin arvoinen, mutta vaikutti myös tähän lämmitysmuodon valintaan ja korotti maalämmön osakkeita.

Maalämmön lisäksi meille tulee myös niin kutsuttu "maakylmä", eli ilmanvaihtoon asennettava järjestelmä, joka kesäaikaan hyödyntää maaputkistossa kiertävää nestettä huoneilman viilennykseen. Tämä on erittäin kustannustehokas ja ekologinen tapa viilentää asuntoa ja esteetikkona olen iloinen myös siitä, että tämä on täysin huomaamaton viilennystapa. En ole koskaan pitänyt ilmalämpöpumppujen ulkoyksiköistä, joten olen enemmän kuin iloinen siitä, ettei meille sellaista tarvita.

Totuuden nimissä täytyy myöntää, että yksi syymme valita maalämpö oli se, että miehelläni on sellainen vaimo, joka on aivan liian kuan suihkussa. 😆 Myönnetään, tämä ei ole yhtään ekologista, enkä ole ylpeä asiasta, mutta hieman minua helpottaa se, että jatkossa käyttövetemmekin lämpiää maasta tulevalla energialla. Ja ehkäpä tämän projektin varrella opin myös vähentämään vedenkulutustani.

Rakennustapa

Rakennusmateriaalien ympäristökuorma koostuu niiden valmistamisesta ja kuljettamisesta aiheutuneista päästöistä sekä energiankulutuksesta. Tuo on sellainen kokonaisuus, että tällaisen tavallisen tallaajan ei ole aivan helppoa päästä kiinni siihen, mikä lopulta on ekologista ja mikä ei.

Selvin valinta meille on kuitenkin ollut se, että haluamme puurunkoisen talon. Jos pelkkää estetiikka ajattelee, olen aina pitänyt eniten kivitaloista niiden selkeyden ja vähäeleisyyden vuoksi, mutta projektimme alussa rankkasimme tuon vaihtoehdon pois sekä kustannus- että ympäristötekijöiden vuoksi. Puu on ainut uusiutuva rakennusmateriaali ja puuosien valmistus ja työstö kuluttavat suhteellisen vähän energiaa. Lisäksi puurakenteet toimivat niin kutsuttuina hiilinieluina eli puu sitoo itseensä enemmän hiiltä kuin mitä sen valmistaminen aiheuttaa päästöjä ja täten hillitsee ilmastonmuutosta. Talostamme tulee siis sekä puurunkoinen että puuverhoiltu. Tämän lisäksi käytämme eristeenä selluvillaa, joka kuluttaa uusiutumattomia raaka-aineita ja energiaa huomattavasti mineraalivilloja vähemmän.

Ekovilla taitaa olla tunnetuinta selluvillaa, mutta me olemme kuulleet hyvää myös muun muassa Huntonin eristeistä. Näihin täytyy perehtyä vielä kunnolla ennen päätöksiä.

Olohuonepäädyn iso lasipinta aiheuttaa sen, että taloamme tulee jäykistää teräsrakenteilla. Ei kaikkein ekologisinta, mutta tässä kohtaa joudutaan tasapainoilemaan ekologisuuden ja estetiikan välillä. Toisaalta teräs on pitkäikäinen ratkaisu, joten elinkaariajattelun myötä sen käyttö on järkevää. Teräksen ohella myös isot lasipinnat ja niiden lämpöhäviö tulevat olemaan kriittisiä paikkoja talomme ekologiselle jalanjäljelle. Ikkunoiden kilpailuttamisessa olemmekin pitäneet tärkeänä prioriteettina alhaista U-arvoa eli lämmönläpäisykerrointa.

Rakennuksen energiankulutus on lopulta kiinni "vaipan" eli yläpohjan, seinien ja alapohjan lämmöneristyskyvystä ja tiiveydestä. Nämä vaikuttavat myös talon tervellisyyteen ja turvallisuuteen. Nyt mennään niin rakennusteknisiin asioihin, että en edes yritä avata niitä tämän enempää. Näissä asioissa meidän ei auta kuin luottaa isääni, vastaavaan mestariimme sekä heihin, jotka talomme aikoinaan tulevat pystyttämään.

Muut ratkaisut

Isompien kokonaisuuksien lisäksi myös moni pienempi ratkaisu vaikuttaa asumisen ekologiseen jalanjälkeen ja samalla usein myös asumisen turvallisuuteen.

Meille uusi tieto oli se, että rakennusmateriaaleille on olemassa Rakennustietosäätiön päästöluokitus M1. Tämä M1-merkki kertoo tuotteen vähäpäästöisyydestä eli siitä, että materiaaleista kulkeutuu huoneilmaan mahdollisimman vähän kemiallisia päästöjä. Testattavia päästöjä ovat muun muassa haihtuvat orgaaniset yhdisteet (TVOC), formaldehydi ja ammoniakki. Ainakin itse aiomme haastatella kaikki materiaalitoimittajamme tämän päästöasian suhteen. M1-merkki on tietenkin vain erikseen haettava ja maksullinen tunnus, jota yritykset saavat käyttää markkinoinnissaan. Ilman merkkiäkin tuote voi olla laadukas ja päästötön, mutta ainakin minulle kuluttajana merkki on helppo keino keskustella yritysten kanssa näistä päästöasioista.

Kuva: Rakennustietosäätiö RTS

Pintamateriaaleissa on olemassa monia muitakin sertifikaatteja, joihin ainakin itse aion vielä perehtyä ennen valintojen tekemistä. Esimerkiksi parkettien osalta kannattaa tarkistaa, että puu tulee PEFC-sertifioiduista metsistä, joissa puuta korjataan vähemmän kuin sitä kasvaa. Myöskään sademetsien eksoottisten puulajien käyttäminen ei ole kestävää.

Rakennustyömaan ja talon jätehuolto on tietenkin yksi tärkeä osa ekologista rakantamista. Täytyy myöntää, että raksatyömaan jätehuolto on meille vielä kysymysmerkki, josta täytyy ottaa selvää. Keittiösuunnittelussa sen sijaan ollaan mietitty jo talon jätehuoltoa. Mun mielestä kierrätyksestä ei tee vastenmielistä mikään muu, kuin liian pieni määrä roskasankoja. Laskin, että vähintään viisi sankoa meidän pitäisi keittiöön saada, sillä erikseen pitäisi saada ainakin biojäte, muovit, kartonki, sekajäte sekä lasi ja metalli. Paperin voi kerätä kodinhoitohuoneeseen. Näistä ratkaisuista kerron enemmän keittiösuunnitelmien yhteydessä.

Keittiötä kilpailuttaessa mieleemme tuli myös rahtien ekologisuus. Osa keittiötoimittajista toimittaa keittiönsä valmiiksi koottuina ja tämä tietenkin ensialkuun kuulosti loistavalta palvelulta. Tarkemmin asiaa pohdittuamme mieleen juolahti se, ettei ilman rahtaaminen ole ekologiselta kannalta järkevää. Vaikka pienissä osissa saapuva keittiö on työläs asentaa, tiivis rahti tuntuu lopulta kestävämmältä ratkaisulta.

Jatkossa pidämme tätä aihetta esillä tunnisteella ekologinen rakentaminen. Mikäli sinulla on vinkkejä, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!