Perustukset ja radonsuojaus

Ekat viikot raksalla on pidetty varsin rivakkaa tahtia ja raksakiireestä on tullut todellista. Koko ajan meneillään on asioita, joilla alkaa jo olla kiire. Tällä hetkellä todellinen kiire on runkomateriaalien ja ikkunoiden tilaamisella. Ollaan istuttu esimerkiksi ikkunoiden kanssa alas jo lukemattomia kertoja ja aina vain päädytty siihen, että pitää vielä soitella ja selvitellä. Täydellisiä ikkunoita ei ole olemassakaan. Aina kun joku ongelma ratkeaa, toisia ilmaantuu. Jos ei lasi ole liian painava tai vääristä näkymää, karmien värisävy on väärä, helat rumia tai vähintään hinta jumalattoman kallis. Miten kaikissa maailman taloissa kuitenkin on ikkunat, kun niiden valitseminen on näin vaikeaa? 😂

Vaikeinta tässä projektissa on se, että jatkuvasti pitää ottaa kantaa asioihin, joista itsellä ei ole hajuakaan. Laitetaanko turvalasiksi karkaistua vai laminoitua, miten pitkälle anturan päälle patolevy asennetaan, sulaako styroksit radonkatkoa laitettaessa ja onko taloudellisesti mitään järkeä vetää maalämpökanaalia varastoihin... Ehkä hieman tramatisoin. Ei kukaan oikeasti ole kiinnostunut mun mielipiteestä siihen, miten joku asia asennetaan, mutta en ole mukavuusalueellani silloin, kun kuulen millaisia riskejä erilaisiin asennustapoihin sisältyy. Meillä molemmilla on maailman huonoin riskiensietokyky!

Kuvittelin jotenkin, että tässä projektissa tekisimme kaikki valinnat jotenkin tosi selvitellen ja perustellen. Niin varmaan! Esim. varastojen lämpökanaalin kaivaminen piti päättää hyvin nopeasti ennen anturavalua ja oikeiden laskelmien tekeminen osoittautui hyvin vaikeaksi. Ammattilaisilta saimme hyvin ympäripyöreitä mielipiteitä, joten lopulta päätös tehtiin pelkällä mututuntumalla. Koska poraamme 133 metriä syvän kaivon maalämmölle, tuntuisi hassulta ja jotenkin vanhanaikaiselta tuottaa lämpöä jollain muulla tavalla (varastojen tapauksessa sähkölämmityksellä). Kanaali varastoille maksaa noin 1500 euroa, enkä tiedä maksaako se itseään ikinä takaisin tai miten iso lämpöhäviö kanaalista aiheutuu. Saimmepahan kuitenkin tehtyä päätöksen, joka istuu omiin arvoihin. Sehän tässä kai on ideanakin koko rakentamisessa.

Viimeistään nyt alan ymmärtää miksi ihmiset sanovat, että vasta kolmannesta talosta tulee yleensä hyvä.😁
 

Työt alkoivat heti pääsiäisen jälkeen lumien poistolla. Hieman ylimääräistä vaivaa, mutta onneksi lumi oli suojannut maata roudalta! Mittamiehenä työskenteleva isäni teki kaivinkoneelle 3D-kaivuumallin tontista, jolloin se pystyttiin kaivamaan sentin tarkkuudella ilman merkkikeppejä. Samana päivänä kun työt tontilla alkoivat, meillä oli aloituskokous kaupungin rakennusvalvonnan kanssa ja iltapäivällä vielä pohjakatselmus. Pintamaat poistettiin samana päivänä moreeniin saakka. Monella läheisellä tontilla joudutaan räjäyttelemään, mutta meillä kävi tuuri, sillä myös viemärilinjat saatiin kaivettua ilman räjäytyksiä. Maanrakennus aloitettiin moreenipinnasta suodatinkankaalla ja hiekalla. Tämän jälkeen asennettiin viemäri- ja salaojaputket ja sitten alkoi soratäytöt. Säästimme välttämällä paalutukset ja räjäytykset, mutta soraan upposi kyllä uskomattoman nopeasti tonneja.

Säästöä taas syntyi sillä, että saimme haalittua roskalavalta jo talvella puutavaraa, joka olisi mennyt hävitykseen. Mies ja isä tekivät niistä meille sekä antura- että sokkelimuotit. Anturamuotit lähtivät Etapilta tilatulla roskalavalla kohti kaatopaikkaa, mutta sokkelimuotit jäivät tontille palvelemaan vielä runkopystytyksen aikaisina telineinä. Ekologista! 🌳 Sokkelimuotit tehtiin siten, että ennen valua niihin naputeltiin vielä sokkelin ulkopintaa vasteen ponttilaudat, jotka antavat betonille kauniin lautakuvioisen pinnan, eikä sitä tarvi erikseen pinnoittaa. Me pidetään esteettisesti kaikesta hieman karusta, tämä taitaa mennä samaan sarjaan. Saa nähdä miten onnistumme varjelemaan raksa-ajan sokkelia niin, että se pysyy hyvännäköisenä. Mikäli se jossain vaiheessa alkaa tuntua liian karulta, sen voi maalata ja lautakuviot säilyvät.

Työt ovat olleet nyt tontilla käynnissä kolme ja puoli viikkoa. Sokkelin valamisen jälkeen on purettu muotit, asennettu sokkelistyroksit ja -patolevyt ja vedetty maadoituskaapeli anturan ympärille. Tämän jälkeen tehtiin sisä- ja ulkopuolen mursketäytöt. Nämä työvaiheet ovat olleet jotenkin jännittäviä siksi, että koko ajan edetään vauhdilla ylöspäin ja edellisiin työvaiheisiin ei voi enää palata. Kaiken maailman putket, sähköjohdot ja lämpökanaalit täytyy ymmärtää tehdä oikeisiin väleihin, sillä myöhemmin se voi olla paljon vaikeampaa ja kalliimpaa, ellei jopa mahdotonta. Mahdotonta on myös löytää se kännykkä, joka hukkui sinä päivänä, jolloin tehtiin kapillaarikerrostäyttöä. 😆 Uskon siihen, että meidän ammattilaiset pitävät kyllä huolta siitä, ettei mitään elintärkeitä vetoja jää puuttumaan. Yllättävän paljon pitää kuitenkin tässä vaiheessa tietää jo sellaisiakin asioita, jotka eivät ole pakollisia, mutta joiden huomioiminen helpottaa myöhemmissä vaiheissa. Ajattelimme esimerkiksi, että olisimme tehneet keittiökaupat ihan naurettavan ajoissa, mutta nyt jo keittiösuunnitelmalle tuli käyttöä, sillä lattia valetaan jo reilun viikon kuluttua ja ennen sitä meidän täytyy tietää kaikki keittiön sähkövedot.

Mursketäyttöjen jälkeen meille tehtiin radonsuojaus. Radonhan on radioaktiivinen kaasu, joka säteilee sisäilmaan useimmiten maa- ja kallioperästä ja on tupakoinnin jälkeen toiseksi suurin keuhkosyövän riskitekijä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan uudisrakennuksen sisäilman radonpitoisuus saa olla enintään 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Mitään turvallisia raja-arvoja radonpitoisuuksille ei kuitenkaan ole olemassa, vaan keuhkosyöpäriski kasvaa samassa suhteessa huoneilman radonin kanssa.

Eniten radonia esiintyy läpäisevien soraharjujen alueella ja vähiten tiiviillä savimailla. Alueittain eniten radonia esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen ja entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa. Asuinalueemme Seinäjoki ei siis ole radonvaarallisinta aluetta, eikä kaupunki vaadi suojausta. Radonpitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella yhden postinumeroalueenkin sisällä paljon. Me emme halunneet joutua jossittelemaan asian kanssa, joten radonsuojauksen asentaminen oli meille itsestäänselvää. Radonpitoisuuden alentamisen lisäksi se parantaa kuulemma muutenkin sisäilman laatua estämällä muun muassa maaperästä tulevien tunkkaisten hajujen ja mahdollisten kemiallisesti haitallisten kaasujen pääsyn sisätiloihin.

Radonpitoisuuteen vaikuttavat paitsi maaperä, myös täyttösora ja perustustapa. Meille tulee maanvarainen laatta, joka valetaan perusmuurin sisälle, joten laatan ja sokkelin liitoskohtiin tehtiin niin kutsuttu radonkatko bitumihuovalla. Lisäksi kapillaarikerroksen alle vedettiin radonputkitus salaojaputkilla. Varmuuden vuoksi makuuhuoneiden kohdille putkistoon tehtiin mutkia ja lisähaaroja.

Lähteet: Suomirakentaa.fi ja Säteilyturvakeskus