Maalämpökaivon poraaminen ja maaviileä

Kun talonrakennusprojektiin ryhdyimme, meille oli varsin selvää, että haluamme lämmitysmuodoksi maalämmön. Sen puolesta puhui erityisesti ekologisuus, mutta myös alhaiset käyttökustannukset, jälleenmyyntiarvo ja huolettomuus. Lisää siitä, miksi päädyimme maalämpöön, voit lukea aiemmasta tekstistäni Ekologinen rakentaminen.

Päädyimme kilpailuttamaan maalämmön osana muita LVI-töitä, sillä halusimme kaiken samasta paikasta ihan vain itseämme helpottaaksemme. Maalämpöpumpuksi valitsimme monien suositusten vuoksi Niben FI255-invertteripumpun, jossa on lämminvesivaraaja integroituna. Pumppu tulee meille erilliseen tekniseen tilaan, joten pumpun äänien ei pitäisi muodostua haitaksi. Vieressä on kuitenkin makuuhuone, joten ajattelimme lisä-äänieristää väliseinän varmuuden vuoksi.

Nibe F1255 invertteripumppu. Kuva: Nibe

Yksi tärkeä syy valita maalämpö oli itse asiassa se, että maaputkiston nesteellä talon tuloilmaa voidaan myös viilentää kesäisin. Meille on tulossa paljon ikkunapinta-alaa ja halusimme ehdottomasti taloon mahdollisuuden myös viilennykselle. Emme ole kuitenkaan koskaan olleet erityisen innostuneita ilmalämpöpumpuista niiden esteettisesti ei-niin-houkuttelevien ulkoyksiköiden vuoksi. Maaviileä tuntui heti oikealta ratkaisulta viilennysongelmaamme, mutta käytännössä tapoja hyödyntää maavileää on lukuisia erilaisia ja niitä pohdimmekin pitkän tovin. Nibellä on tarjolla sekä seinä- että kattokonvektoreita. Seinäkonvektoria emme halunneet esteettisistä syistä ja kattokonvektoria meille ei olisi voinut asentaa korkean sisäkaton vuoksi olohuoneeseen, missä kuitenkin sijaitsee isoin viilennystarve. Pohdimme tovin maaviileän hyödyntämistä ilmanvaihdon kautta, mutta ensinnäkin iv-putket olisi pitänyt eristää kondensoitumisen estämiseksi ja toisekseen kuulimme monesta lähteestä, että viiltäminen ilmanvaihdon kautta olisi todennäköisesti tehotonta.

LVI-asentajamme suosituksesta päädyimme lopulta tuusulalaisen Chillerin Grand Vari -puhallinkonvektoriin. Näitä käytetään esimerkiksi hotelleissa paljon. Chillerin paras puoli on huomaamaton ulkonäkö. Suurin osa laitteesta on seinän sisällä ja huonetilaan näkyy vain säleikkö. Säleikön alareunassa on imuosa ja yläreunassa puhallus, jolloin tuloilma kulkee katon kautta ja näin saadaan aikaiseksi vedoton viilennys. 👌 Totta kai vasta kokemus näyttää miten tämä tulee toimimaan viilennyksessä. Kuten muutkin puhallinkonvektorit, myös tämä viilentää vain paikallisesti sitä tilaa, jossa konvektori sijaitsee. Meillä tuo tila on yhteensä lähes 60 neliön yhtenäinen keittiö-ruokatila-olohuone, jonka ikkunat suuntautuvat etelään ja länteen. Makuuhuoneidemme ikkunat suuntautuvat lähinnä itään ja pohjoiseen, joten luulemme pärjäävämme tämän laitteen kanssa. Palataan asiaan sitten kesän 2019 helteillä! 😁

Chiller Grand Vari -puhallinkonvektori. Kuva: Chiller

Mielestäni yksi jännittävimpiä vaiheita rakennusprojektissamme tähän saakka on ollut maalämpökaivon poraaminen. Varmaan ammattilaisille tämä homma oli peruskauraa, mutta minua poraus jännitti. Naapurit ovat joutuneet räjäyttelemään tonteillaan, joten oli oletettavissa, että meilläkin kallio tulee kyllä vastaan, mutta eihän sitä koskaan varmaksi voi tietää, mitä sieltä maan sisältä tulee vastaan. Alunperin meille oli mitoitettu 133 metrin kaivo. Mies päätyi onneksi soittelemaan vielä porausaamuna sekä LVI-suunnitelijalle että Nibelle ja he suosittelivat poraamaan varmuuden vuoksi hieman pidemmän kaivon. Ajattelimme, että tämä olisi taas niitä vääriä paikkoja säästää ja meille porattiin lopulta 150 metrin kaivo.

LVI-suunnittelijamme suosituksesta kaivon porauksen hoiti Pohjanmaan Energiaporaus. Poraus hoitui päivässä ja putket käytiin vetämässä tekniseen tilaan parin päivän kuluttua. Ammattimaista hommaa! Mä olin niin kiinnostunut porauksesta, että kävin seuraamassa sitä sekä aamulla että iltapäivällä ennen ja jälkeen töiden. 😁

Pora saatiin onneksi ajettua tontillemme oikeaan paikkaan, vaikka "polku" ei ollut paras mahdollinen. Porausta varten tontilla piti olla sähköä ja vettä.

Olimme edellisiltana merkinneet porakaivon paikan. Sen piti sijaita 3 metriä seinästä, joten etäisyydeksi naapuritonttiin tuli vain noin 6 metriä. Tämän vuoksi tarvitsimme jo rakennuslupavaiheessa naapurilta erillisen suostumuksen.

Porauksen alku oli varsin sotkuista puuhaa!

Poraajat suojasivat onneksi seinän. Lisäksi kävin itse hieman peittelemässä läpivientiputkia ja sähköjohtoja, jotka menivät aivan vieressä. Näin jälkikäteen ajatellen tuon suojauksen olisi voinut tehdä rauhassa jo edellisiltana, jos olisi hoksannut.

 

Kallio tuli onneksi vastaan 2,5 metrissä. Teräksistä suojaputkea laitettiin kuitenkin kuuden metrin matkalle, sillä kallio oli kuulemma alkuun sen verran "rosoista". Kaivon kokonaissyvyydeksi tuli 150 metriä.

Porauksen jälkeen kaivoon upotettiin lämmönkeruuputkisto, jossa kiertää varsinainen lämmönsiirtoaine.

Kaivosta tullut kivituhka ohjattiin konttiin ja vietiin pois. Lopulta ainut materiaali mitä tontille jäi porauksesta, oli ylimääräinen vesi, joka pumpattiin erillisen letkun avulla tontin reunalle. Yllättävän siististi hoitui noinkin sotkuiseksi puuhaksi!

Parin päivän kuluttua porauksesta putket käytiin vetämässä tekniseen tilaan. Läpiviennit olimme tehneet itse jo perustusvaiheessa. Nyt odotellaan varsinaista maalämpöpumpun asennusta, johon tosin taitaa olla vielä pitkä aika.