Raksaelämä - millaista se on ollut ja missä mennään nyt?

Blogin perusteella vois kuvitella, että maalämpökaivon poraamisen jälkeen lyötiin hanskat naulaan. Mutta ei! Täällä ollaan, edelleen hengissä ja raksa etenee! 😄


Toivottavasti seuraat Instagramia @villaharmaakarhu - se päivittyy reaaliaikaisemmin. Ei tämä tekstien puute pelkästä kiireestä johdu. Kesä ja syksy on tehty paljon sellaista käytännön vasaranheilutusta, mistä ei juuri blogiteksteja irtoa. Päässä on kuitenkin muhinut paljon tehtyihin valintoihin liittyviä ajatuksia, joista haluan kirjoittaa. Nyt kun valmista pintaa syntyy koko ajan enemmän ja ollaan sukellettu pintamateriaalien valintaan, taidan puhaltaa blogin taas henkiin. Raksakuulumisiahan meiltä paljon kysellään, joten tässä tutuille ja tuntemattomille päivitystä siihen, missä ollaan menossa nyt ja miten siihen ollaan tultu.

Talolla siirryttiin ulkohommista sisälle lokakuussa. Edelleen julkisivupaneeleja ja -levyjä on asentamatta ja osa ulkoviimeistelyistä tulee jäämään kevääseen.

 Talon julkisivu alkaa kuitenkin jo hahmottua ja sehän vasta onkin palkitsevaa. Tästä on tulossa just yhtä karun kaunis kuin toivoimmekin.

Sisäänkäyntien (pääovi ja kodinhoitohuone) syvennykset tullaan päällystämään vaalealla julkisivulevyllä. Tuo raikkautta muuten tummanpuhuvaan taloomme.

Meidän ajatukset on nyt pyörinyt rakentamisen ympärillä jo yli puolitoista vuotta. Keväällä 2017 se lähti haaveilusta ja tätä totisempaa rakentamista on harrastettu nyt jo kahdeksan kuukautta. Harrastus tästä nimenomaan on tullut. Vielä vuosi sitten olin ihan varma, etten mitenkään haluaisi sellaista elämää, että raksalla oltaisiin kaikki vapaa-aika. Niin siitä elämästä kuitenkin sellaista tuli ja rankkaahan se on ollut. Etenkin mies on tehnyt täyden päivätyön rinnalla pitkiä iltoja ja viikonloppuja raksalla. Toisaalta me ollaan sen verran monta vuotta molemmat eletty sellaista tasaista työarkea, että tällainen henkilökohtaisen elämän projekti on tervetullutta vaihtelua elämään, etenkin kun tässä ollaan meidän molempien palkkatöistä varsin kaukana.

Kun talvella ryhdyttiin tähän projektiin, yritettiin olla realistisia ja varautua kaikenmoiseen. Mutta eihän sitä voinut täysin ymmärtää, miten kokonaisvaltaista tästä tulisi. Nyt kun tämän kaiken tietää, voin sanoa ihan rehellisesti, että jos olisin projektin lähtökuopissa tämän kaiken ymmärtänyt, en kertakaikkiaan olisi uskaltanut. Mutta samaan hengenvetoon voin todeta, että se olis ollut tosi iso sääli. Sen olen tässä projektin varrella ymmärtänyt, että näin yksilöllisen talon rakentaminen talotehtaiden kanssa olisi ollut joko mahdotonta tai järjettömän kallista. Nyt kun ollaan jo voiton puolella ja joka päivä talo tuntuu täydellisemmältä juuri meidän tarpeisiin, on helppo ajatella, että onneksi uskallettiin.

Rankkaa tässä on ollut sellainen kokonaisvaltaisuus. Jatkuvasti on jokin asia päättämättä, tilaamatta tai tekemättä. Tunneskaala liikkuu usein pelon ja epävarmuuden tienoilla. Me molemmat ollaan vähän sellaisia murehtijoita, joten ehkä eniten on yllättänyt se, että raksaa tulee murehdittua niin paljon. Ei riitä kahden käden sormet laskemaan niitä öitä, joina jompi kumpi on herännyt murehtimaan, puhaltaako tuuli keskeneräisesti kiinnitetyt yläikkunat mennessään tai sytyttääkö rälläköinnit ja hitsailut kesän metsäpalovaroitusaikaan tulipalon. Ainahan sinne raksalle on lähdetty tilannetta tarkistamaan. Ja sitten on ne yöt, kun raksalla on pitänyt tehdä töitä pikkutunneille, jotta on saatu valmista seuraavaksi aamuksi esim. lattiavalua, eristepuhalluksia tai ulkopuolisia timpureita varten. Ja aina on sen jälkeen vannottu, että enää ei tehdä näin tiukkoja aikatauluja. Onneksi monena yönä ollaan saatu herätä myös nauramaan sille, että jompi kumpi on puhunut unissaan raksajuttuja. 😂

Monta kertaa ollaan luotu itsellemme liian tiukkoja aikatauluja. Ennen toukokuista lattiavalua tuli tehtyä yö jos toinenkin hommia. Kaikki huipentui siihen, kun valua edeltävänä iltana klo 23 oltiin lopettelemassa hommia ja huomasin puolivahingossa, että yksi viemäri puuttuu kokonaan. Nyt jo naurattaa, mutta silloin kyllä itkin ja huusin vuorotellen. 😖

Miehessä on aina ollut enemmän omakotitaloasujan vikaa ja hän oli alusta asti enemmän sinut tämän raksailun kanssa. Mä olin pitkään sitä mieltä, etten mä ole "rakentajatyyppiä", mutta kyllä mun varmaan täytyy tunnustaa, että olen löytänyt sisältäni pienen rakentajan. Mun mielestä on älyttömän mielenkiintoista ottaa asioista selvää, yrittää ymmärtää rakennustekniikkaa ja tehdä sitten ratkaisuja, jotka sopii meidän arvoihin ja haaveisiin. Siksihän tähän projektiin on lähdetty. Oon ollut ihan fiiliksissä jo esimerkiksi maalämpöön, tuulensuojalevyihin ja eristeisiin liittyvistä valinnoista, puhumattakaan siitä, että nyt ollaan päästy sisustusvalintojen pariin.

Toisaalta mua ei edelleenkään ole luotu hallitsemaan tyynesti kaikkia riskejä, joita rakentamiseen ja rakennuttamiseen aina liittyy. En oikeen vieläkään tajua sitä, että me uskallettiin lähteä tähän projektiin ilman talotehtaita. Pitkästä tavarasta kun rakennetaan, pelkästään suunnitteluun, aikataulutukseen ja laskujen maksamiseen, kilpailuttamiseen ja tilauksiin sekä raksasiivoamiseen ja tavaroiden kantamiseen saa kulumaan tuntitolkulla aikaa. Onhan se aika hullua, että tämän kaiken lisäksi me myös rakennetaan itse enemmän kuin koskaan osasin kuvitella. Sen verran meillä oli suunnitteluvaiheessa innostunutta optimismia mukana, että iso pala tuli haukattua.

Talon länsipääty tehtiin teräsrunkoisena, mikä mahdollisti ikkunapäädyn ilman ylimääräisiä palkkeja. Meillä oli toki ammattihitsari ja kurottaja apuna, mutta muistan olleeni varsin paniikissa kun noita satoja kiloja painavia palkkeja alettiin nostamaan.

Isoimmat aikataulun hutiarviot meillä tapahtui ehkä juuri teräsrungon ja siihen liittyvien koolausten, maalausten ja verhoilujen kanssa. Sen kanssa vietettiin tunti jos toinenkin.

Jos mulle olis joku vuosi sitten sanonut, että tullaan tekemään tuollainen teräsrunko omin voimin, olisin nauranut erittäin makeasti. Mutta niin siinä vaan kävi (toki rakennesuunnittelijan laskelmien, ammattihitsareiden ja kurottajien avulla).

Meidän näköistä kotiahan tässä rakennetaan ja se tietenkin motivoi. Mutta oikeastaan tosi paljon arvostan myös sitä, että tässä on oppinut ottamaan riskejä ja luottamaan. Tunnustaudun kontrollifriikiksi ja tässä projektissa kaikkea vaan ei voi kontrolloida loppuun saakka, joten paljon tässä on oppinut itsestään ja parisuhteestaan. Yleensähän sanotaan, että raksailu on takuuvarma keino saada parisuhde raiteiltaan. Ja onhan tämä sellainen stressitilanne, että aivan varmasti tässä saisi ennestään repaleisen parisuhteen hajalle hyvin nopeasti. Sen verran samaan suuntaan tässä kuitenkin taidetaan katsoa, että vaikka kuinka realistisesti asiaa yritetään pohtia, ei olla koettu tämän projektin kuormittavan parisuhdetta. Ennemminkin tämä on sellainen yhteistä elämää eteenpäin vievä asia, jonka eteen on mukava tehdä töitä. Totta kai sitä välillä tulee sanailtua raksalla siitä, millä tavalla painavia tavaroita pitäisi kantaa, kuinka korkealla on järkevää kiipeillä ja montako kertaa saa esittää saman typerän kysymyksen. Mutta meillä ei muutenkaan ole koskaan ollut tapana padota asioita, joten meille sanailu on ihan normaalia arkea. 😄

Mä luulen, että meidän puolella on tässä projektissa ollut erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on tietenkin se, että meidän unelmat talon tilojen, ulkomuodon ja sisustuksen suhteen ovat alusta asti olleet hyvin yhtenevät. Niistä ei ole siis kertaakaan tarvinnut riidellä. Luulen, että toinen tärkeä seikka on ollut se, ettei meillä ole vielä lapsia. Se on mahdollistanut sen, että me ollaan paljon yhdessä raksalla. Mies hoitaa toki itse rakentamista huomattavasti minua enemmän, mutta mä yritän hoitaa osani maalaamalla, siivoamalla, keittelemällä kahvia ja somettamalla. Paljon mulla menee toki aikaa myös aikataulun päivittämiseen, budjettihommiin ja laskujen maksuun, mutta pääsääntöisesti me ollaan niin sanotusti "samassa suossa" ja ollaan koettu se tosi tärkeäksi. Usein illalla raksalla töitä lopetellessa on mukava yhdessä fiilistellä aikaan saatua ja haaveilla tulevia vaiheita. 💖

Vaikka me ollaan raksalla lähes kaikki vapaa-aika, on tästä yritetty rentoakin tehdä. Täytettiin kesäkuussa molemmat kolmekymmentä, joten pidettiin raksalla grillijuhlat perheiden ja ystävien kesken.

Ilman mahtavia tukiverkostoja tästä rakentamisesta ei olis tullut mitään. Isän rooli on paisunut isommaksi kuin alunperin kaavailtiin, mutta se on toisaalta ollut hänen oma valinta. Myös appiukko on kiirehtinyt raksalle pelastamaan monta kiirettä ja äidit, mumma ja ystävät ovat hekin hoitaneet osansa. Ollaan kiitollisuudenvelassa aika monet talkootunnit, mutta täytyy sanoa, että mun mielestä talkoot eväineen ovat olleet parasta tässä raksan aikana. Sellasta vanhan ajan meininkiä.

Mumma on kerran jos toisenkin loihtinut meille raksalle mahtavat talkooruoat.

Vaikka olen iloinen, että me lähdettiin tähän projektiin, olen myös varma, ettei meistä toista kertaa tällaiseen olisi. Tähän elämäntilanteeseen tämä on vähän kuin jännittävä retki, mutta nyt kun tiedetään miten totaalista sitoutumista tällainen projekti vaatii jopa pariksi vuodeksi, tällaiseen ei tulisi enää heittäydyttyä. Ehkä siksi tämä tuntuukin tosi ainutlaatuiselta ja se on tehnyt projektista myös tietyllä tavalla vakavamman. Ollaan huomattu, että moneen muuhun rakentajaan/rakennuttajaan verrattuna ollaan mietitty jokaista pientä yksityiskohtaakin loputtoman kauan. Moni tuntuu miettivän jo taloa tehdessään, että seuraavaan taloon tehdään sitten hieman eri tavalla. Me ollaan ajateltu, ettei toista taloa todennäköisesti tule, joten ollaan varmaan naurettavuuteen asti pyritty tekemään itsellemme täydellisiä ratkaisuja. Ja se tuntuu loppua kohden koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pieniä asioita on toki mennyt raksan aikana eri tavalla kuin suunniteltiin, mutta vastaan ei ole tullut vielä mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan. Jonkin verran ollaan myös purettu ja tehty uudelleen, jos joku on uhannut jäädä kaivelemaan.

Se on ollut kyllä tämän rakentamistavan (pitkästä omin hartiavoimin) ehdoton pluspuoli, että kaikkia yksityiskohtia on voinut hioa aina työvaihe kerrallaan. Itse kun ollaan joka työvaiheessa mukana, ollaan voitu tehdä esim. lisätukia seinä- ja kattorakenteisiin, jotta niihin pystytään aikoinaan asentamaan puolapuut ja ilmajoogakangas just niin kuin halutaan. Tai mä haluan? 😂😍 Rakennetaan lähes listattomasti (ainoastaan jalkalistat tulee), joten älyttömän paljon meillä on mennyt aikaa siihen, että ollaan tehty asioita vaikeamman kautta ihan vain siksi, että pystytään pitämään kiinni selkeälinjaisuudesta. Juuri tällä viikolla piikattiin parikymmentä senttiä betonia ihan vain siksi, että pystytään välttämään keittiössä muutama turha kalustesokkeli. Isoin kiitos tästä isälleni, joka on kyllä meidän välillä oikukkaisiinkin toiveisiin keksinyt aina toteutustavat. Miehet rakenteli muun muassa keittiön liesituulettimen putken seinän sisälle, jotta tuulettimelle ei tarvitse tehdä näkyvää koteloa. Ei se toki ihan helppoa ollut ja oli siinä vähän hammasten kiristystä.

Kaikkein onnellisin mä olen siitä, ettei meillä tulee mihinkään ikkunoihin tai oviin sisälle eikä ulos listoja! 🙏😍 Mä olen aina ollut sellainen, että jaksan loputtomiin tuijotella kauniita, eleettömiä ja selkeälinjaisia pintoja. Nämä ikkunasmyygit kuuluu siihen kategoriaan.

Jos meidän tarkempi aikataulu kiinnostaa, aikataulu-välilehdestä löytyy tietoa projektin etenemisestä ja alla on kuvia kesän ja syksyn varrelta. Hitaasti, mutta varmasti... vai miten se meni? Kyllä työkaveri oli oikeassa kun se nauroi alkuvuodesta mun somessa käyttämälle hastagille #raksavuosi2018 . Pian joutuu ottamaan käyttöön hastagin vol.2 #raksavuosi2019. 😂

Tätä hommaa riitti kesällä. Tilattiin ensin päätypaneelit raakana ilman pohjamaalia. Onneksi siinä vaiheessa tajuttiin, että niiden maalaaminen on aika kova homma ja julkisivulaudat tajuttiin ottaa pohjamaalattuna.

Julkisivupaneelien ja lautojen tilaaminen ei ollut ihan yksinkertainen homma. Haluttiin pystylaudoitus UTS-profiililla ilman mitään pyöristyksiä ja sellaista ei tietenkään löytynyt mistään. Yhdeltä sahalta huokailtiin, ettei kukaan ole 40 vuoteen kysynyt sellaista ja hän epäili koko toivettamme. Onneksi Jukajan Ristikolta saimme hyvää palvelua ja juuri sellaiset laudat kuin halusimmekin!

Ikkunatilaus oli työvaihe, josta ei koskaan meinannut tulla valmista. Kaikki veivaaminen kuitenkin kannatti, ikkunat oli just niin ihanat kuin toivoimmekin. Pelkästään mustaa RAL-koodia tuli pohdittua tovi jos toinenkin. Valitsemamme grafiitin harmaa RAL9011 osoittautui hyväksi valinnaksi.

Suurin osa ikkunoistamme on kiinteitä (jee, vain kaksi pestävää pintaa!), mutta makuu- ja pesuhuoneisiin haluttiin sälekaihtimelliset avattavat ikkunat. Tiivin piilosaranoidut Kristalli-ikkunat pelastivat eleettömyydellään.

Isoimmat lasit saatiin kätevästi paikalleen imukupeilla. Mä järjestin usein itseni raksalta pois silloin, koska hermo vaan ei meinannut kestää.

 

Liukulasielementti tuli Alufrontilta asennettuna. Siihen ollaan kyllä supertyytyväisiä, liukuu koostaan ja painostaan huolimatta tosi hyvin!

Syyskuussa talossa aloitettiin sisähommat ilmastointiputkituksilla, teknisen tilan väliseinien rakentamisella ja kattokoolauksilla.

Ulkoseinien selluvillaeristeet puhallettiin syyskuun lopussa. Lisäkoolauksen eristämiseen valittiin Huntonin puukuituinen levyvilla. Siinä ei ole painomusteita tai muita "epäpuhtauksia", joten sen valitseminen lähimmäs huoneilmaa tuntui järkevältä. Myös lisäkoolauksen tehneet timpurimme kehuivat villaa.

Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Keväällä tehtiin niin järjetön aikataulu itsellemme lattiavalun ja runkopystytysten kanssa, että autokatoksen sokkeli oli pakko jättää valamatta. Lokakuussa päästiin sitten taas siisteistä sisähommista vähän likaisempiin puuhiin.

Anteeksi naapurit! Meidän raksa ei ole ihan aina ollut kadun siistein piha. Tässä kuva ennen....

....ja jälkeen! Mahtava talkooporukka sai pihan siistiksi päivässä ja PHR Maanrakennus kävi tasoittelemassa loput pihat. Nyt autokatoksen sokkeli saa jäädä talvehtimaan. Katsellaan sitä sitten keväämmällä, kun talo toivottavasti on jo valmis.

Marraskuu on kulunut paperittaessa ja teipatessa.

Vauhditettiin hommia palkkaamalla pariksi viikoksi timpurit tekemään lisäkoolauksen, levyvilloituksen ja kipsityöt. Täytyy kyllä sanoa, että urakoitsijoiden kanssa meillä on käynyt hyvä tuuri, sillä ollaan voitu olla tyytyväisiä sekä putki- ja sähkömiehiin että timpureihin ja maanrakennusurakoitsijoihin, keitä meillä on hommissa ollut. 🙏

Makuuhuoneen yhteydessä oleviin vaatehuoneeseen ja pesutilaan haluttiin seinän sisään liukuvat väliovet, jotta kompaktit neliöt saatiin järkeviksi. Liukuoveksi valittiin Eclissen listaton Syntesis Line.

Lähes kaikki meidän seinät ja katot tulee kipsilevylle ja ne maalataan valkoiseksi. Tähän makuuhuoneen sängynpäätyyn laitetaan kuitenkin puupaneelia. Siparilan Vire on tällä hetkellä suosikki, mutta muitakin vaihtoehtoja selvitetään.

Joulukuussa asialistalla on lopulliset kalustetilaukset ja maalaukset. Tammikuussa pitäisi päästä tekemään olohuoneen rimakattoa ja laatoittamaan, helmikuussa toivottavasti kalusteasennukset. Tälle huoneelle syntyy uusi asukas maaliskuussa. Saa nähdä onko talo valmis ennen sitä. 💖